Life in beauty, beauty of life.


18.6.16

HENGÄHDYSHETKI VILLA MANDALASSA

Täällä ollaan taas, vakkaritukikohdassani Villa Mandalassa. Tämä viikko on ollut täynnä suuria tunteita, nimittäin pakkasin parin päivän ajan kotiani kasaan ja luovutin avaimet kesäasukkaalle torstaina. Samalle päivälle sattui iso palaveri, jossa ilmoitin pitkäaikaiselle ja rakkaalle yhteistyökumppanilleni tulevaisuuden kuvioideni muutoksesta, ja jätin luotto-Padawanini vetovastuuseen projektista haikein, mutta ylpein mielin. (Mystistä, jep ja sorry. Kerron kesän jälkeen lisää!) Eikä siinä vielä kaikki, tortaina 16.6. oli myös TWF Helsingin kuuden viikon Soturihaasteen viimeinen päivä, lopputestit ja kehonkoostumusmittaus. Tästä oma postauksensa ensi viikolla!


Voitte arvata, että ajelin torstai-iltana aika erikoisessa mielentilassa Loviisaan kohti Villa Mandalaa. Pää tyhjä, mutta sydän tunteita täynnä. Päälimmäisenä ehkä kuitenkin se tyhjyys oman kodin jättämisestä kesäseikkailun alkamisesta. Olen täällä Loviisassa vielä huomisen, jonka jälkeen palaan muutamaksi päiväksi Helsinkiin ennen reissuun lähtöä. Pääsen onneksi asumaan ystäväni kauniiseen kotiin hänen ollessaan työmatkalla. Keskiviikkoilta kruunaa kaiken, silloin nimittäin juhlimme pienellä ystäväporukalla syntymäpäivääni ja reissua. Ja juhlista suoraan kentälle, klo 23.50 lähtee kone kohti Balia ja Australiaa, takaisin palaan vasta elokuussa. Sittenpä se pää vasta onkin sekaisi ja sydän läpättää! ;)


Osallistun parhaillaan Villa Mandalan Hengähdyshetkiä-retriitille. Olen tehnyt saman retriitin parisen vuotta sitten, TÄÄLLÄ postaus aiheesta. Ajattelkaa kuinka sopivasti sattuikaan, että tämänkertainen Hengähdyshetkeni starttasi juuri torstai-iltana, oikein hymyilyttää! :) Nyt kun pääsin istahtahtamaan hetkeksi omaan rauhaan ja kirjoittamaan kaikkea tapahtunutta /pian tapahtuvaa ylös, tajuan itsekin, että aikamoista. Tottakai olen viime viikkoina itkeskellyt, haikeillut, jännittänyt ja intoillut tätä kaikkea, mutta nyt täällä maaseudun rauhassa pienessä pysähdyksessä tuntuu, että ymmärrän kunnolla mitä tapahtuu. Tuntuu itseasiassa vähän samalta kuin 15 vuotta sitten muuttaessani Barcelonaan. Silloin olin tosin lähdössä ensimmäistä kertaa elämässäni ypöyksin ulkomaille, ja vieläpä määrittelemättömäksi ajaksi rakentamaan elämää toiseen maahan. Nythän on kyseessä ainoastaa yksi kesä. Mutta tätä kesää edeltää aikamoinen vuosi, toinen, kolmas... Entinen elämäni.
Nyt meillä on meneillään parin tunnin päikkäri/uimaretkibreikki, mutta päätin jäädä tänne Villalle ihailemaan utuista peltomaisemaa, kuuntelemaan kesäsateen ropinaa ja laittamaan tämän postauksen tuoreeltaan tulille.


Retriittiaamut alkavat dynaamisella ja lämmittävällä joogaharjoituksella klo 7.45, jonka jälkeen nautitaan aamupalasta. Päivän pääjuttu, tai ainakin itselleni kiinnostavin osuus on Mia Jokinivan luento. Eilen keskityttiin kehoon, sen stressireaktioihin ja niiden vaikutukseen päivittäiseen toimintaan. Tämän päivän teemana on ollut mieli, multitaskaaminen ja aivot. Parin tunnin luennon aikana tuli taas paljon uutta infoa, dataa ja ennenkaikkea uusia ajatusmalleja ja lähestymistapoja omaan tekemiseen ja toimintaan arjessa.


Tykkään Miasta luennoitsijana, sillä hän todella tietää mistä puhuu, muttei koskaan kuulosta paasaavalta. Vaikka nämä istunnot kulkevatkin luento-nimellä, ne ovat hyvin rentoja ja interaktiivisia hetkiä. Jutellaan, keskustellaan, jaetaan kokemuksia... Ja kynä sauhuten kirjataan ylös hämmästyttävyyksiä! :D



Eilen oli upean aurinkoinen päivä, päästiin tekemään luentojen ja keho/mieliharjoitusten lomassa kesäinen pyöräretki ja metsäkävelymeditaatio. Täytyy sanoa, että kyllä maaseudun rauha ja nämä maisemat saavat hyvin nopeasti mielen ihan uuteen moodiin, ja varsinkin tällaisen city girlin keskittymään olennaiseen, eli itseeni ihan toisella tavalla kuin Helsingin hälinässä.

Oli jännä havainmoida miten metsän siimeksessä samoillessa ja sen energiaa hengittäessä alkoi nousta outoja tuntemuksia pintaan. Itselläni alkoi pyöriä yhden tietyn asian ympärillä ärsytys, joka tuntui kasvavan askel askeleelta koko 20-minuuttisen kävelyn ajan. Huomasin sen kehossani rinta-alassa, oli tosi vaikea hengittää. En saanut happea kulkemaan kunnolla, vaikka kävelytahti oli verkkainen. Koetin syventää ja rauhoittaa hengitystäni. Ihmettelin ilmiötä samalla kun ihailin puiden ja aluskasvillisuuden syvää vihreyttä, ketunleipiä, vanamoita, roikkuvaa naavaa, koko metsää. Tuntui, että kaiken sen rauhan ja silmiähivelevän kauneuden keskellä syvältä sisältäni alkoi kummuta jotain alkukantaista. Tunne, jonka en ole antanut nousta pintaan, vaan jonka olen pyöritellyt, taputellut ja järkeillyt pois silmieni edestä. Nyt se todella halusi päästä esiin ja viimeistään illan päätteksi tehdyn palauttavan keho/mieli-harjoituksen aikana tajusin, että sen on annettava tulla. Voin sanoa, että metsäkävely yhdistettynä kyseiseen harjoitukseen meni todella ihon alle, enkä taatusti ole ainoa joka kyynelehti, kun availtiin rinnan alueen lihaksia ja sydäntä...
Iltaharjoituksen jälkeen laskeuduttiin hiljaisuuteen, eli illallisella ei enää puhuttu mitään, oltiin vaan. Se tuntui helpottavalta ja turvalliselta. Söin hyvin, annoin katseeni vaeltaa pellolla, kävin lämpimässä suihkussa ja nukahdin rauhallisille unille. Aamulla herättiin taas huoltamaan kehoa, jonka jälkeen palattiin puheen pariin ja mentiin nauttimaan herkkuaamiaista.



Nälkähän täällä ei todellakaan tule! Meidän kasvis- ja raakaruokaan erikoistunut kokkimme Saimi on loihtinut se sortin herkkuja lähituotetuista antimista ja oman puutarhan yrteistä, että oksat pois. Ja ne jälkkärit... Ekana iltana oli "Snickers-raakakakkua", joka oli niin hyvää, että meinasi ruveta vähän itkettämään jo sitä maistellessa. Monella tuntuu olevan mielikuva siitä, ettei kasviksista, varsinkaan raaoista sellaisista saa maittavaa tai täyttävää ateriaa. BS, kyllä saa! Osassa Villa Mandalan ruuista on käytetty maitotuotteita, kuten juustoa, eikä kaikkia ole valmistettu kypsentämättä. Lämmintä ja täyttävää sekä raakaa ja raikasta juurikin sopivassa suhteessa. 


Tämä kyseinen muistikirja on kulkenut mukanani näillä Villa Mandalan retriiteillä VUODESTA 2014. On hauska plärätä muistiinpanoja ja huomata kuinka kustakin on jäänyt mieleen joku tietty teema tai ajatus, joka on auttanut eteenpäin omassa prosessissa kehon ja mielen kanssa. Tämän päivän muistiinpanoja selatessani huomaan ympyröineeni kolme sanaa: ANKKAINDEKSI, ITSEMYÖTÄTUNTO JA MINÄ. Ehkä joinain hetkenä availen noita kahta ensimmäistä lisää, mutta tämän postauksen loppuun muutama mietelmä tuosta viimeisestä sanasta.


Eilisen metsäkävelyn aikana esiin noussut, päivän lopussa itkuksi purkautunut tunne sai aikaan sen, että sana MINÄ oli ensimmäisenä mielessäni herätessäni tänä aamuna. Käyntikortissani lukee Producer, tuottaja. Tuotan kaikenlaista omaan osaamisalueeseeni, eli kauneuteen ja hyvinvointiin liittyvää. On kirjoja, siveltimiä, tapahtumia, videoita, lehtiartikkeleita, luentoja, You name it! Viime vuosien aikana olen laajentanut tuottamisintoani ja sparraillut ystävieni ja tuttavieni kanssa erilaisten asioiden äärellä. Tuohon palettiin on kuulunut mm. pakkaussuunnittelua, musiikkia, tekstejä, valokuvaa, videota, bisneksen tekemistä, firman pyörittämistä, tyylikonsultaatiota sekä kilokaupalla ihmissuhekuvioita ja -kiemuroita. AND I LOVE IT!!! :D Nuo ovat kaikki sellaisia asioita, joiden äärellä mielelläni vietän aikaa.
Huomaan myös keskittymis- ja meditaatioharjoituksia tehdessäni mieleni hakeutuvan jatkuvasti ajatukseen kuinka kokemistani oivalluksista olisi hyötyä sille ystävälle tai tälle yhteistyökumppanille. Samalla kun haluaisin pitää itseni kiinni hetkessä ja antautua kokemalleni 100% läsnäolevasti, yritän pinnistää muistaakseni mitä olen parhaillaan kokemassa, jotta osaisin kertoa tämän sille jollekin, joka saisi samasta harjoituksesta taatusti apua omaan tilanteeseensa. Tuottaja 24/7. ;)
Tänä aamuna ymmärsin, että on aika päästää irti ja suunnata oma jakamaton huomioni olennaiseen, MINUUN ITSEENI. Eilen alkanut jakso olkoon itselleni syväsukellus MINUUTEENI NYT JA TÄSSÄ HETKESSÄ. Olen kokenut parin viime vuoden aikana melkoisen metamorfoosin, mutten ole vielä kääntänyt kunnolla katsetta sisälleni. Kuulen kyllä ajatuksistani, että sinne on kasvanut vahva verso, joka kurottelee jatkuvasti kohti valoa. Olen viime kuukaudet ravinnut versoavaa ja vahvistuvaa uutta minääni fyysisesti, nyt on hengenravinnon vuoro.


Ensi keskiviikkona lennän kuudeksi viikoksi yksinäisyyteen. Olen yksin omasta tahdostani, en siis lainkaan koe joutuvani olemaan yksin. Suoraan sanottuna en ole koskaan odottanut mitään reissua ja yksin olemista näin innolla ja samaan aikaan rauhallisin mielin. Uskon, että tämän viikonlopun opit, harjoitteet ja melankolisen kaunis suomalainen sielun (maalais)maisema auttaa Aasian lämmössä, kun haluan tuntea juureni uudessa ympäristössä ja kulttuurissa.  

Ihanaa viikonloppua, nyt palaan off line-tilaan maanantaihin saakka! Tänään on vielä luvassa sauna ja palju, ahhhhh...


Ps. Jos rupesi hyvinvointiretriitti kiinnostelemaan, kannattaa käydä kurkkaamassa mitä kaikkea kiinnostavaa täällä on tarjolla tänä kesänä! LISÄTIEDOT & VARAUS.



No comments:

Post a Comment