Life in beauty, beauty of life.


1.7.16

HEALING WEEK IN BALI part 2

Niin se on viikko täällä viidakossa vierähtänyt... On kyllä ollut yksi parhaista kokemuksista ever! Edellisessä postauksessani avasin vähän enemmän mistä hommassa on kyse, käy lukaisemassa. Olo on samaan aikaan rauhallinen ja energinen. Paasto-oireita ei koskaan tullut, selvisin parilla minimaalisella vatsa- ja lihaskrampilla sekä parilla unettomalla yöllä. Lihaskrampit helpottivat heti, kun mehuihini alettiin lisätä magnesiumtippoja.

En voi laittaa sormeani retriitin parhaalle annille, mutta kyllä tämä käsinkosketeltava luonnon läheisyys on jotain ihan uskomatonta. Olen koko ajan jotenkin tuntenut olevani suojassa täällä viidakon vehreyden ja äänien keskellä. Kaikkien aistien virittäytyminen viidakkoon on saanut mut voimaan todella hyvin. Ihan kuin luonto auttaisi tässä puhdistautumisessa ja päässä viime vuoden ajan risteilleiden ajatusaihioiden kasaamisessa. On todella voimaantunut olo. Syvä, taivaaseen asti kurottava ja maan peittävä loputon vihreys, vieressä virtaavan joen, alueella pulputtavien pikku suihkulähteiden solina sekä mun möksän edessä pauhavan kosken jylinä yhdistettynä kukkien, suitsukkeiden ja eteeristen öljyjen tuoksuun tietenkin viidakon ääniin. Retriitin nimi ei voisi olla osuvampi, tämä on todellakin ollut Healing Week.

Ubud Main Roadille, Starbucksin kulmaan kävelee viitisen minuuttia, mutta aina olen huokaissut ja vetänyt syvään henkeä päästessäni takaisin tänne kotipesään. Klo 06-aamukävelyiden lisäksi olen käynyt tuolla kylällä kolmesti. Sen lisäksi tehtiin yhden kanssapaastoajan kanssa retki toiseen kylään paikallisten markkinoille ja ihailemaan upeaa temppelialuetta.

Suuren osan ajastani olen vaan nauttinut rauhasta, hoidoista, kirjoittamisesta ja lukemisesta, itsekseni olemisesta. Parasta!!! Paitsi tähän kohtaan maininta Ausseista, vitsit että on äänekäs kansa! Kyllähän nää loksutkin pälpättää menemään, mutta indonesialaiset puhuu jotenkin inhimillisemmällä taajuudella kuin nuo Aussiet, myös täällä retriitillä olevat rakkaat kanssasisaret... Joo, ei ole kovin monta miestä eksynyt tänne, pari selkeästi frouviensa mukaan pakottamaa. ;)


Huomenna matka jatkuu Ashramin suojiin, minne vetäydyn 10 päiväksi. Alunperin oli tarkoitus viettää siellä täydet kaksi viikkoa, mutta sen verran kivoja hang outeja ja pikkuputiikkeja olen tuolta kylältä bongannut, että haluan nuuskia niitä vielä tovin ennen eteläisemmän saaren surffimeininkeihin siirtymistä. Kääk, viereen jysähti just kookospähkinä!!! :D
Tulen viettämään tuon 10 päivää täydellisessä offline-tilassa keskittyen syvemmälle itseeni sukeltamiseen, kundis-opintoihini, eli ihan raakaan lukemiseen ja muistiinpanojen tekemiseen sekä tietysti Ashram-elämään. Balin pääuskonto on hindulaisuus ja Ashram-kulttuuriin kuuluvat sen tavat. Päivän ohjelma pitää sisällään aamu- ja iltarituaalin, eli Pujan, kaksi tuntia selfless servicea, eli sevaa sekä aamiaisen ja lounaan. Muuten kukin viettää aikansa parhaaksi katsomallaan tavalla, minä siis opiskellen ja omaa harjoitustani tehden. Kerron tästä kokemuksesta sen jälkeen kun olen palannut takaisin linjoille 12.7.

Muutamia isoja teemoja on noussut tämän Healing Weekin aikana pintaan. Niiden lisäksi olen saanut pari aika mieletöntä avautumisen kokemusta, joista yksi liittyy tämän aamun joogaharjoitukseen ja tähän kuvaan:


Kuka arvaa mistä mahtaa olla kyse....?! ;)

Ajastan "kuva-arvoituspostauksen" ensi viikolle niin, että pääsette lukemaan mieleni ja kroppani kiemuroista sillä välin kun vedän itse offlinea. Voi olla, että kirjoituskärpänen suristelee jonkun muunkin ajastetun mietelmän peloista ja niiden kohtaamisesta ja voittamisesta sekä ihanasta balilaisesta kosmetiikasta! Sulassa sovussa henkisyys ja hedonismi. :D

Kuullaan siis vielä huomenna. Helteistä heinäkuun aloitusta ja ihanaa viikonloppua, TGIF!!! 


No comments:

Post a Comment